torstai 6. joulukuuta 2012

:)

Eilen kun teillä oli jo vaihtunu päivä 6.12 ja meillä oli vielä 5. Päivä. Käytiin syömässä kunnon pihviä 8) ja kuvittelin että se oli hyvä itseäisyyspäivän illallinen.

Tänään oikeesti rupesin miettimään tätä koko itsenäisyys hommaa.
(Kun historian tunnilla mun opettaja aina haluu tietää suomen ja venäjä/neuvostoliiton väleistä, entisistä ja nykysistä.se kysyy multa vähintää kolmee asiaa päivässä. Muunmuassa, montako sotaa me ollaan käyty venäjää vastaan, mitä tykätään niistä ennen/nykyään, mitä vitsejä meillä on venäläisistä, ottiko ne meiltä maata ja kuinka paljon, se jopa ties meidän itsenäisyyspäivän, ja se on nii ylpee että me "beat the shit out of the russians" vaikka suomi on niin pieni ja äiti venäjä niin kovin suuri. Se on varmaa joku piilo-suomalainen. Ja sitte se aina selittää jonku pienen suomi trivian kesken tunnin muille ja saan vaan hymyillä ja nyökyttää koska sillä on vaa aina pelkästää hyvää sanottavaa. Tänään kuitenki puhuttiin paljon sodasta, meidän ja näiden, Niin jotenki päädyttiin puhumaan itsenäisyydestä sun muista.) asiaan.
Ja jotenki on outoa, että vasta täällä _oikeesti_ tajuaa mitä se merkitsee ja kerranki osaa ja saa olla ylpee. Ja täällä vasta tajuaa kuinka hyvin meillä on asiat kotona. En oo vielä oikeesti keksiny mitää mikä olis parempaa täällä kun kotona. (Jos kaikkia turhia elämäähelpottavia vekottimia ei lasketa). Ja noi halus kuulla meijän kansallislaulun nii soitin sen sitte niille ja jotenki tuli semmonen isänmaallinen ja ylpee olo :D kerranki, tai ei oikeestaa, tunnen oloni ylpeeks ku sanon että oon suomesta. Enkä osaa oikeen kunnolla selittää näitä mun patrioottisia (myös minä tiedän sivistyssanoja) tunteita näin yötä kohden mutta, sen vaan sanon että kyllä kotimaata on ikävä ja sitä myös oppii rakastamaan kun on poissa näinkin oudossa paikassa.

Tääll´olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kallimpaa?

Ja tässä, täss´ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas isäimme.

Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss´ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.

- ote Maamme laulun harvemmin lauletuista säkeistöistä

Okei ettei nyt aivan mentäis tämmöselle tunteelliselle puolelle nii liitän tähän vielä kuvan joka jaksaa naurattaa mua muttei ketään muuta

4 kommenttia:

  1. Pikku Lyydiasta on tainut kasvaa iso tyttö siellä Amerikan maalla :) Hyvä sä <3

    VastaaPoista
  2. Ai että oot ihana ja mul on ikävä sua :) oon lukenu sun jokaikisen postauksen mut ekan kerran kommentoin mitää hehe!
    - miia (aslak jne.) ♥

    VastaaPoista