Heih

Meillä oli tänään joku sukukokous jonne kaikki vei ruokaa ja jutteli. Ei mikään kovin erikoinen enkä oikee tuntenu ketään, parit naaman tunnistin joululta ja thanksgivingiltä ja siinä se. Jotenki kans outoa kun näiden suvussa ei oo ketään nuoria. Tai nuoria aikuisia, no sellasia mun ikäsiä. Mun nuorempi host sisko taitaa olla nuorin. Ja sitte sielä oli jotain ihan vastasyntyneitä. Joten olin vähä hukassa, kuten aina. Ei sillä ettenkö tykkäis jutella kaikille ihmisille mutta kun niihin samoihin kysymyksiin on saanu jo vastata sen 9kuukautta mikä täällä on vierähtäny jo. Ihan hullu aika, ja tuntuu ku vielki vasta totuttelisin olee täällä.
Ja sitte kans mietin tänään aamulla että mitä ihmettä mä teen ku meen kotiin. Tai ymmärrän ku ef kerto että kun menee takasin nii pitää taas sopeutuu ja saattaa tulla kulttuurishokki. Sillon nauroin sille ja mietin että miten muka voi silleen käydä. Nyt tavallaan ymmärrän.
Mun lento on aamulla joskus puol ysin aikaa suomessa ja mulla on koko päivä aikaa. Mitä mä muka teen. No kuka ikin mut hakeekaan lentokentältä ja meen kotiin ja sitten mitä? Sanon moi.
Mulla oli ihan samat fiilikset ennen lähtöö, mitä mä teen, kehtaanko mennä vaan nukkumaan.
Nyt mietin kehtaanko vaan lähtee moikkailee kaikkia kavereita (ja baariin). Ja nykyään kun puhun vaikka annille puhelimessa meinaan alkaa selittää kaikkii tapahtumia ja keskusteluja englanniks. Uskon et suomeen tottuminen taas kestää.
Ja sitte tottakai kun en voi enää noin vaa jutella hosteille ihan tosta noin vaan

Lähtöö en oo oikeen ajatellu, enkä haluiskaan. En tiiä montako päivää mulla on jäljellä enkä haluukkaan. En tiiä millon pitäis ruveta pakkaamaan, enkä todellakaan tiedä miten saan kaiken mukaan kotiin.

Ja miks kaikki kiva tapahtuu aina lopussa?

Semmosta